Menkööt töihin!

"Opettaja, mitä sinä sanot, minä menen?"

"Töihin."

"Töihin? En ymmärrä."

"Ai niin. Se tulee sanasta "työ". Monikon illatiivissa kahden vokaalin, diftongin, muoto muuttuu ja esimerkiksi YÖ:stä tulee ÖI ja päätteeksi -hin. Muistatko? Missä, mistä, mihin -asia?"

"Öö, minä ei tiedä."

"Sama kuin juna, junaan, monikossa juniin. Mutta koti, kotiin, koteihin. I-päätteiset nominit saavat monikon illatiivissa lisäksi E ja H kirjaimen, muuten iistä tulee liian pitkä. Ymmärrätkö?"

"Opettaja, kiitos. Minä ajattelen, minä menen vain yksi työ."

Hän meni ja palasi. Sanoi, että missään ei löytynyt tekstiä "tule".

"Vain lehdessä minä katson, on lukee: maahanmuuttaja mene."

Työpaikkailmoitusten- kirjoittamiseen käytettiin paljon työnhakuterminologiaa jo ennen kuin robotit alkoivat kirjoittaa niitä työnantajien puolesta. Kerroin opiskelijalle, että "etsimme työntekijää", kirjoitetaan näin:

"Oletko sinä etsimämme energinen ja ulospäinsuuntautunut uusi tiimimme jäsen?"

Opetin opiskelijan käyttämään samaa älyteknologiaa, mitä työnantajien palkkaamat konsultitkin käyttävät. Opiskelijan itse kirjoittama:

"Minä etsin työtä. Olen ahkera ja rehellinen. Kotimaassa minä olin opettaja. Suomessa minä haluan tehdä kaikki työt" muuttui:

"Olen monitaitoinen, organisointikykyinen joustava keski-ikäinen nainen. Minussa on johtaja-ainesta. Olen kiinnostunut työllistämään itseni mihin tahansa työtehtävään, mitä organisaatiollanne on tarjolla. Voin ryhtyä toimeen välittömästi."

"Opettaja, mitä minä sanon, kun minä kirjoitan "välittömästi"?

"Se tarkoittaa, että voit aloittaa työt heti."

"Hyvä, minä haluan."