Kiintiömamun koulutus

Standup-keikalla oli eilen kiusallinen Suomen hauskin mamujuontaja. Ei ollut hauskaa! Pelkäsin koko esityksen ajan kuollakseni, ettei ilta ehdi loppua ennen kuin hän bongaisi minut kolmannelta riviltä seuraavaksi uhrikseen.

Työpaikalla tänään sain kuulla, kuinka buumeripöljäke olen.

"Eks´ sä oo kuullu roustaamisesta?"

No en ole, mutta ei ollut juontajakaan kuullut kotoutumisesta, vaikka maahanmuuttaja olikin. Hän teki kaikki ne virheet, mitä maahanmuuttajia työelämätaitojen koulutuksessa opetetaan välttämään.

"Älä ikinä, ikinä, ikinä kysy suomalaiselta työpaikan kahvihuoneessa, onko hän rikas, rakas, onnellinen. Älä, mitä puoluetta äänestää, missä kirkossa käy. Älä, millainen ihminen on, onko perheellinen, perheetön, seurusteleeko. Älä kysy, onko lapsia, äläkä ainakaan, miksi ei!"

"Mitä sitten VOI sanoa?"

No, vaikka että "täällä ei näytä olevan tyhjiä paikkoja muualla niin minä joudun istumaan tähän sinun pöytääsi. Minä lupaan, että minä en puhu mitään."

Sellaisesta suomalainen tykkää ja sanoo, että "hyvä tyyppi toi uus mamu. Ei oo koko ajan tenttaamassa nii ku se edellinen."

"Ööö?"

"Tuo on hyvä! Kannattaa aina välissä tuikata myös "mmm".

Silloin suomalainen luulee, että maahanmuuttajan suomen kielen taito on tosi hyvä ja alkaa puhua pälpättää kuin ihmiselle.

"Eikö mitään muuta voi sanoa?"

"No, ehkä jotain neutraalia, esimerkiksi että pitää lapsi hakea."

Se saattaa hyvin avata kollegan kielen kannat: "Tiedäks, mun mies jää TAAS ylitöihin. Eilenkin jäi ja mun pitää hakea lapsi, vaikka nimenomaan ollaan sovittu, että tiistait on mun vapaailtoja. Mä niin en jaksa!"

"Ööö?"

"Just noin, hyvä! Sä opit. Susta tulee vielä niin hyvä kiintiömamu jollekin työpaikalle!"

Ei kannata kuitenkaan paljastaa, ettei mitään ymmärrä ennen kuin on firman pikkujoulujen jatkot ja kaikki ovat tarpeeksi humalassa.

"Ai, ettei niihin mamuja kutsuta? Kyllä kutsutaan! Kunhan eivät avaa sielläkään suutaan."