Kyllä kotoutumiskoulutus toimii!

Vuoden mittaisen kotoutumiskoulutuksen aikana kielitaidon tavoitetason B1.1 saavuttaa noin 25 - 30 %.

Mikä ihmeen B1.1?

Se on samantasoinen suomen kielen taito kuin suomalaisen peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaan arvosana 9 englannin kielessä on.

"Ysi enkussa" on todella hyvä kielitaito enkä itse ainakaan enää uskaltaisi "buumeri-enkkutaitoisena" edes sijaistaa englannin opettajaa yhdeksännellä luokalla, vaikka ruotsin opettaja olenkin. Ruotsin kielessä tämän kielitaidon tason saavuttavat ne, jotka ylioppilaskirjoituksissa kirjoittavat lyhyen ruotsin arvosanalla L (paras mahdollinen).

Se, että tämän harvinaisen viisimiljoonaisen kansan suomalaisugrilaisen kielen oppii vuodessa samalle tasolle kuin meidän nuoremme, jotka elävät englannin kieltä tursuvassa maailmassa, on aivan huippua.

Siihen pääsemiseksi tarvitaan kielikoulutusta viisi päivää viikossa vuoden jokaisena arkena. Opettajan pitää olla pätevä. Koulutukseen osallistumisen pitää olla pakollista ja niille, jotka eivät pysy tahdissa, pitää järjestää mahdollisuus kerrata. Näin kotoutumiskoulutus toimiikin. Se on erittäin toimiva, tavoitteellinen ja työllistymiseen tähtäävä konsepti.

Seuraava huomio konseptin kehittämisessä pitäisi kohdistaa siihen, mikä nyt tapahtuu kotoutumiskoulutuksen ulkopuolella.

Kehitettävää kotoutumiskoulutuksessa

Kaikkina näinä kymmeninä vuosina ei kieltä ole opittu sen nopeampaa, hitaampaa, huonommin tai paremmin, vaikka hallitukset olisivat sanoneet mitä. Kunhan luokassa on ollut ammattitaitoinen opettaja, kunhan ryhmät on koottu Testipisteen asiantuntijoiden alkukartoituksen perusteella hitaisiin, nopeisiin ja perusoppijoiden ryhmiin. Kunhan opetus on ollut tavoitteellista, opiskelijan läsnäoloa on seurattu karenssin uhalla ja opettajilla on ollut normaalit työolot. Ryhmissä istuu joka puolelta maailmaa tulleita aikuisia ihmisiä, joita yhdistää ainoastaan se, että he ovat jostakin ihmeellisestä syystä päätyneet juuri Suomeen sekä se, millaisen kielen oppimisprofiilin he ovat saaneet.

Suurin osa vuoden ajan koulutukseen osallistuneista saavuttaa kielitaidon tason A2.2 (EVK). Sen sijaan, että tätä ainokaista vuotta hinkattaisiin edestakaisin hallituksesta toiseen, voisi keskittyä seuraavaksi siihen, miten ne, joiden kielitaito ei puutteellisista lähtökohdista johtuen ehdi kehittyä tarpeeksi saataisiin hilattua korkeammalle tasolle. Ja miten niille, joiden rahkeet riittäisivät tavoittelemaan tasoa B1.2 voitaisiin tämä järjestää niin, että kotoutumiskoulutuksesta voisi jatkossa aidosti hakeutua suoraan korkeakouluopintoihin pätevöitymään oman alansa huippuosaajaksi. Heitähän Suomi väittää tarvitsevansa.

Nykyisen kaltaisella ja mittaisella kotoutumiskoulutuksella pakotamme kaikki, myös korkeasti koulutetut, ammattikouluun hakemaan vauhtia uralleen, koska heidän suomen kielen taitonsa ei vuodessa ehdi kehittyä tarpeeksi, että voisivat hakea esimerkiksi sosionomi koulutukseen. Niiden, joiden kielitaito ei ehdi kehittyä tarpeeksi lähetämme "kurssihyrriksi" työttömyyskortistoon.

Naapurimaassa Ruotsissa kollegat ovat kateellisia jo näinkin hyvin toimivalle Suomen kotoutumiskoulutuksen mallille, mutta me pystyisimme vielä parempaan. Kunhan me saisimme tuolileikeiltä työrauhan.